Suomalaisethan ovat tunnetusti tottunutta jonottaja-kansaa. Joskus asiakas ei kuitenkaan osaa laittaa omia tarpeitaan oikeaan mittasuhteeseen ja ottaa huomioon muita kanssaeläjiä. Ja silloin vastaan voi tulla henkilö jonka mielestä hänen asiansa ajaa kaikkien muiden edelle.

Hakiessani yhtenä päivänä salaattia Mestarin Herkun PikAterian tiskiltä näin mielenkiintoisen tapahtuman. Oli lounasaika ja jonossa oli koko ajan toistakymmentä nälkäistä vatsa kurnien. Palvelu toimii vuoronumeroilla, mikä on mielestäni palvelutiskeille toimiva malli. Asiakas saa rauhassa omaa vuoroaan odotellessa tarkistaa tarjonnan ja tehdä päätöksiä, eikä tarvitse huolehtia, että oma vuoro menisi ohi.

Siinä miettiessäni salaatin sisältöä, tuli kassalle vanhempi herra. Hänellä oli oma vuoronumeronsa, jonka mukaan vuoro oli vasta kymmenen muun asiakkaan jälkeen. Mies oli kuitenkin sitä mieltä, että hänet voi priorisoida muiden asiakkaiden ohi.

Henkilökunta ohjeisti henkilöä kärsivällisesti odottamaan vuoroaan ja palveli muita asiakkaita. Niinpä hän parkkeerasi itsensä kassan tiskille, saaden aikaan sen, että ne asiakkaat joilla oli vuoro ennen häntä, saivat hoitaa maksamisensa taiteillen miehen ympärillä.

Miehen ikään nähden olisi luullut, että elämänkoulua on sen verran takana, että osaa alkeelliset käytöstavat. Ja ei, kyseessä ei ollut voimajuomaa nauttinut henkilö tai ainakaan päällisin puolin muun kuin ”minä itse”-taudin riivaama yksilö. Mies rankutti, rauhallisesti, koko ajan henkilökunnalta, että eikö hän nyt voisi olla seuraava tai eikö hänet nyt voisi ottaa tässä välissä.

Tämä yhden yksilön toiminta vaati henkilökunnalta kärsivällisyyttä ja kykyä keskittää huomionsa ja palvelunsa siihen asiakkaaseen, jota olivat palvelemassa. Henkilökunta olisi voinut päästä helpommalla palvelemalla miehen välissä ja joku asiakkaista olisi sen voinut ymmärtääkin. Näin tekemällä he olisivat kuitenkin palkinneet vain kyseisen yksilön huonoja tapoja. Sen seurauksena he olisivat todennäköisesti saaneet toistakymmentä tyytymätöntä asiakasta ja yhden rankuttajan tiskilleen seuraavanakin päivänä. Liekö näin joskus käynytkin, sen verran sitkeästi kaveri ajoi asiaansa.

Miehenkin vuoro tuli sitten aikanaan, omalla vuorollaan.