Talar du svenska? Do you speak english? Vy govorite po-russki?

Luin viimeisimmästä palvelualojen ammattiliiton lehdestä artikkelin kielilisästä. Siis siitä, että kaupan alalla asiakaspalvelutehtävissä työntekijälle maksetaan extraa jonkun muun kuin suomen kielen käyttämisestä.

Asutamme tätä pohjoista maata jonka äidinkieli on maailman mittakaavassa pienen marginaaliryhmän hallitsema suomen kieli. Sijainti ja koko pakottavat meidät hakemaan leipäämme palvelualalta ja teollisuudesta. On siis sekä yrityksen että kansantalouden etu, että kansalaiset osaavat mahdollisimman laajalti myös muiden maiden kieliä. Koulujärjestelmämme takaa edelleen kansalaisille mahdollisuuden opiskella kieliä monipuolisesti ja riittävästi. Kansalaisopistot ja muut vastaavat ovat joka syksy pullollaan kielten opetusta ja niiden opiskelijoita. Sen lisäksi yritykset vielä kouluttavat henkilöstöään.

Ongelma ei siis ole siinä, että kieliä ei teoriassa osattaisi. Kysymys on, että jos ongelma on kielen käyttämisessä, niin muuttuuko asenne vieraskielisen asiakkaan palvelemiseen pienellä rahallisella korvauksella?

Siinä vaiheessa, kun myymälässä harhailee venäjänkielinen pariskunta, niin tuleeko mieleen, että heidän palvelemisestaan saa erillistä lisää, ja se motivoi kaivamaan venäjänkielen sanat muistista ja lähestymään heitä samalla palveluasenteella kuin muitakin asiakkaita? Itse epäilen tuota ja uskon, että motivaatio tulee halusta palvella kaikkia asiakkaita ja lisämotivaatio kunnollisesta kielitaidosta. Jos henkilö osaa kielen riittävän hyvin, on vieraskielisen asiakkaan lähestyminen yhtä luontevaa kuin suomenkielisenkin. Voi olla jopa motivoivaa, että pääsee käyttämään vierasta kieltä, jonka opettelemiseen on käyttänyt aikaa.

Olen itse asiassa hämmästynyt siitä, että nyt tässä on näytetty aktivoituvan. Oikeus korvaukseen vieraankielen käyttämisestä on ollut kaupan alalla jo 70-luvun puolivälistä ja olisin kuvitellut, että tällainen olisi päinvastoin jäämässä pois. Ymmärtääkseni suomalaisten kielitaito on koko ajan parantunut, nuoremmat ovat valmiimpia käyttämään kieliä ja vaatimukset kielitaidolle ovat jo useimpia työpaikkoja haettaessa itsestään selviä.

Jos asiakaspalvelun henkilöstöä pitää erikseen motivoida palvelemaan kansainvälisiä asiakkaita, niin eikö motivointi pitäisi suunnata niin, että vieraan kielen todellisesta käyttämisestä palkitaan. Pitäisi motivoida ylläpitämään kielitaitoa ja käyttämään sitä käytännössä. Työporukalle yhteisiä kielikursseja jotka painottuvat puhumiseen ja käytännön tilanteisiin. Kursseja joille osallistumisesta ja joiden hyväksytysti suorittamisesta palkitaan. Teemapäiviä, joissa käytetään valittua kieltä mahdollisuuksien mukaan kaikessa keskinäisessä kommunikoinnissa. Osallistumisesta palkitaan. Asiakkaan kohtaamisesta ja yrittämisestä palkitaan. Ei siitä, että on työhönotto hetkellä osannut sanoa tarvittavat lauseet ja kielilisä on kirjattu työsopimukseen.

Jutussa olleessa taulukossa näytti olevan mielenkiintoinen yksityiskohta. Jos tulkitsin oikein, Stockmann maksaa äidinkielenään ruotsia puhuville seitsemän prosenttia lisää, kun muutoin kielilisä on ilmeisesti viisi prosenttia. Siis siitä, että puhuu äidinkieltään, maksetaan vielä enemmän? Samoin näytti olevan aika yleistä, että ruotsinkielisillä alueilla maksettiin ruotsin kielen käyttämisestä. Ymmärtääkseni suomenkielisten on hankala saada ruotsinkielisillä alueilla palvelua suomeksi. Logiikka tästä kaksikielisyyden dilemmasta ei ensimmäisellä lukemalla iskenyt minun tajuntaani asti. Jos maksetaan, niin eikö tällä logiikalla kannattaisi maksaa myös suomen kielen käyttämisestä?